! vihaan tätä blogia

joten tiedossa on pieni..... tauko. en tiiä. tää ei vaan ......... EI OO YHTÄÄN MUN TYYLINEN ASIUYHGDSGYYH ehkäpä mä joskus teen uuden blogin tai tyydyn tähä mutta kun............ mä olen perfektionisti. jollen mä ole tyytyväinen - mä en oikeasti ole = kyllästyn. ):

! kommentoikaapas lapsoset

ensinnäkin kysymys A) kaipaatteko uutta ulkoasua?
sitten toiseksi B) millaisesta aiheesta haluaisitte postauksen? ihan vapaasti nyt heittelemään kaikkea ylimäärästä, ihan mitä tahansa, mut sillee et laki sallii. c:

ira

! kuusi suosikkia

heiputin. tekipäs tässä näin sadepäivänä ihan teidänkin iloksenne tehdä tällane pikkune postaus (---:
1. suosikkilaukku, tomato soup, kolmekymppii, kaupan nimee en muista
2. lempikoru, kello, viistoista, ninja
3. lempparipehmolelu, pyöreä lehmä aw, joululahja
4. lempifiguuri tai tollane ukkeli, marion toad, joululahja
5. paras kirja, janne tellerin yhtään, kirjasto
6. lemppariaurinkolasit, raybanit ja feikit jess, jotai kympin, kreikka

ira

! jotain yksinkertasta

viikko tettiä takana, viikko vielä edessä. mua on tähän menessä jahdattu ammuttu halattu lähestytty orjuutettu juoksutettu huudettu potkittu moikattu jututettu ja vaikka mitä muuta....... ei mun alaa. :----D

ira

! rantareissu

pääsin sit vihdoin ja viimein kuvaamaan jotain... järkevää. vaikka ei nääkää kovin järkeviä oo. lol. no, ei se haittaa, vaikkette ymmärtäis noita joitakin kuvia - tää on mun blogi, enkä mä periaatteessa tee tätä miellyttääkseni teitä - vaan itseäni.
pps ! meijä talon alakerta on ehkä maailman pelottavin paikka

ira

! yhtään

valokuvausblogi ja kirja-arvio... no, miten vaan, mut mun on pakko sivistää teitä.

>mikään ei merkitse yhtään mitään, sen minä olen tiennyt jo pitkään. niinpä ei kannata tehdä mitään. sen olen todennut vastikään<

pierre anton lopettaa koulunkäynnin, hyvästelee luokkansa sanattomasti ja häipyy sitten. luokkatoverit tapaavat häntä myöhemmin istumasta luumupuussa. "mikään ei merkitse yhtään mitään, miksi siis edes yrittää" pierre anton huutelee entisille luokkatovereilleen, joiden hermot alkavat jo kypsyä tuohon, samoin kuin puun luumut. loppujen lopuksi tilanne muuttuu sellaiseksi, että luokkatoverukset keksivät idean, jolla todistaa pierre antonille, että jollakin on merkitystä. niinpä he alkavat kerätä merkitysten kasaa, johon jokaisen on vuorollaan luovutettava jokin tärkeä esine tai asia, edellisen valitessa se.

moni menettää tärkeimmän esineensä ja nuoret joutuvat pulaan merkityksen kasan vuoksi. kukin joutuu uhraamaan jotain todella tärkeää, nuoren pikkuveli kaivetaan haudasta, toisen hamsteri tuodaan häkkiin suljettuna, toinen menettää vain kengät, kolmas etusormensa... he tekevät kuitenkin kaikkensa, jotta pierre anton tajuaisi, että jollain on merkitystä.

rakastan kirjan kerrontaa yli kaiken! se on niin sulavaa ja täyteliästä, ei liikaa, muttei liian vähääkään. tarina kerrotaan agnesin minä - kertojassa ja agnes kertoo asioista todella kivasti ja silmää miellyttävästi. esimerkiksi puhuttaessa hänen ystävänsä kirkkaansinisistä hiuksista minäkertoja toteaa: "sininen, sinisempi, sinisin".

suosittelen ehdottomasti! filosofinen ja erilainen kirja vie nopeasti mukanaan. parhainta kirjassa oli loppu, joka yllätti, räjäytti kaiken, lopullisesti. kirjailija janne teller on noussut erilaisten kirjojensa ansiosta kotimaassaan tanskassa erilaisten listojen kärkeen.

ira

! faijalla

lol mikä kuva.......... ehehehe näitä kätkettyjä salaisuuksia........ what? joo in every case oon nyt iskällä sille tittirii mulla on tylsää. ylihuomenna alkaa kahen viikon tet-jakso päiväkodissa, tiedättekö sen tunteen kun ei yhtään huvittais???++ muutenki on nyt vähä tällane perusvitutus ja teitä kiinnostaa niin hirveesti....... yay. :-----D

! laitosrakkaus

 kiitos ihanasta lukuvuodesta. B-rappua tulee ikävä<//3. samaten kun ihmisiäkin. ja tota huonetta (tsekkaa viimenen kuva) joka jäi nyt sitte tänään autioks ja yksinäiseks, ilman meitä, mua ja mun kämppistä joka jaetaan huone. kaikki meidän solulaiset eli ne kaikki seittemän tyttöö ketkä asutaan samassa asunnossa on kans vaikuttava tekijä kaikkeen tähän. kiitos salla elina meri petra henna ja vivica. (---: tulen varmasti ikävöimään mennyttä, mutta tuleva........... sitä mä lähinnä odotan.

ira

! luontoretki

 

oltiin eilen äitin kanssa keräämässä kasveja (minäkin sinua, biologia<3<3<3) ja tuli sitten kamera otettua mukaan. kuvia tuli ainakin jotain parisataa, tässä oli tosiaan vaan yksi tuhannesosa niistä. hehezzz

pian lähden tässä kouluun, koululle, vika päivä eessä. oikeesti, viimenen päivä. mihin tää vuosi on mennyt? en tiedä. äääääääääääääääääääääää.

ira