! rantareissu

pääsin sit vihdoin ja viimein kuvaamaan jotain... järkevää. vaikka ei nääkää kovin järkeviä oo. lol. no, ei se haittaa, vaikkette ymmärtäis noita joitakin kuvia - tää on mun blogi, enkä mä periaatteessa tee tätä miellyttääkseni teitä - vaan itseäni.
pps ! meijä talon alakerta on ehkä maailman pelottavin paikka

ira

! vanhaa kakkaa

perussetin päivä. joskus pitäis varmaa mennä kuvaamaa, mut jotenki motivaatio ei oo tahtonu riittää näinä päivinä. yhy. pps en käsitä miten toi yks kuva ei suostunu kääntyy .________.

ira

! päiväkodissa

tiedättekö kun kattoo lasten temmellystä. sitä viattomuutta niitten pienillä kasvoilla. tukka on sekasin, mutta ei siitä kukaan välitä. menin tosiaa yheksäs sinne tettiin ja joskus kymmenen aikaan mentiin ulos ja kun katoin tosiaan sitä temmellystä ees taas, teki taas mieli olla lapsi.... tai no, oonhan mä varmaan 20-vuotiaaks asti, mutta nuorempi. sellainen, joka ei ottaisi painetta mistään ja nukkuisi päiväunet (en toki nukahtanu siellä mut ei oo mun vika ku siel soi sellane kiva cd XDXD) ja tälleen....... miks nykymaailma on niin ulkonäkökeskeinen, ilkeä, paha..................... AARGH. pikkusena on kaikki hyvin. sellane pieni, luonnonkiharat hulmuten, kukkaniityllä ilman kenkiä.........

"avaluutmiehet pyttyy mihin vaan!"

! yhtään

valokuvausblogi ja kirja-arvio... no, miten vaan, mut mun on pakko sivistää teitä.

>mikään ei merkitse yhtään mitään, sen minä olen tiennyt jo pitkään. niinpä ei kannata tehdä mitään. sen olen todennut vastikään<

pierre anton lopettaa koulunkäynnin, hyvästelee luokkansa sanattomasti ja häipyy sitten. luokkatoverit tapaavat häntä myöhemmin istumasta luumupuussa. "mikään ei merkitse yhtään mitään, miksi siis edes yrittää" pierre anton huutelee entisille luokkatovereilleen, joiden hermot alkavat jo kypsyä tuohon, samoin kuin puun luumut. loppujen lopuksi tilanne muuttuu sellaiseksi, että luokkatoverukset keksivät idean, jolla todistaa pierre antonille, että jollakin on merkitystä. niinpä he alkavat kerätä merkitysten kasaa, johon jokaisen on vuorollaan luovutettava jokin tärkeä esine tai asia, edellisen valitessa se.

moni menettää tärkeimmän esineensä ja nuoret joutuvat pulaan merkityksen kasan vuoksi. kukin joutuu uhraamaan jotain todella tärkeää, nuoren pikkuveli kaivetaan haudasta, toisen hamsteri tuodaan häkkiin suljettuna, toinen menettää vain kengät, kolmas etusormensa... he tekevät kuitenkin kaikkensa, jotta pierre anton tajuaisi, että jollain on merkitystä.

rakastan kirjan kerrontaa yli kaiken! se on niin sulavaa ja täyteliästä, ei liikaa, muttei liian vähääkään. tarina kerrotaan agnesin minä - kertojassa ja agnes kertoo asioista todella kivasti ja silmää miellyttävästi. esimerkiksi puhuttaessa hänen ystävänsä kirkkaansinisistä hiuksista minäkertoja toteaa: "sininen, sinisempi, sinisin".

suosittelen ehdottomasti! filosofinen ja erilainen kirja vie nopeasti mukanaan. parhainta kirjassa oli loppu, joka yllätti, räjäytti kaiken, lopullisesti. kirjailija janne teller on noussut erilaisten kirjojensa ansiosta kotimaassaan tanskassa erilaisten listojen kärkeen.

ira

! älä lennä pois

älä lennä pois

niinkuin lintu
joka pientä pilvenhattaraa pelkää
jäisin ikävöimään